Kesällä 1948 huomiota herätti surma, joka tapahtui aivan keskellä Helsinkiä. Henkirikos herätti lehdistön ja lukijoiden kiinnostuksen myös siksi, että tapahtumaketju oli hyvin erikoinen.
Lasipalatsi oli valmistunut kymmenisen vuotta aikaisemmin ja oli koko kaupungin ylpeyden aihe. Rakennuksen yläkerrassa toimi valtava ravintola ja ala-kerrassa sijaitsi pieniä liikkeitä. Lasipalatsin ja silloisen linja-autoaseman väliin jäi suuri aukio, jonka keskellä seisoi Lasipalatsin savupiippu. Lasipalatsia lämmitettiin hiilillä, ja savupiipun alla sijaitsi hiilivarasto ja pannuhuone.
Heinäkuisena aamuna Lasipalatsissa sijaitsevan vaatetusliikkeen hoitaja ilmoitti, että liikkeessä on käynyt yön aikana varkaita. Sieltä oli viety jumppereita, alushameita, kerrastoja, hansikkaita, pukukangasta ja paljon muuta. Erikoista oli, että murtojälkiä ei ollut. Liikkeen molemmat ovet olivat lukossa. Samaan aikaan levisi tieto, että Lasipalatsin aukiolla olevassa pannuhuoneessa makasi vainaja. Kuollut oli 61-vuotias yövartija, jolta löytyi pistojälkiä kasvoista, käsistä, niskasta ja kaulasta. Mitä kummaa oli tapahtunut?
Kuvio selvisi poliisille hiljalleen. Varas oli yön pimeydessä ja kenenkään huomaamatta laskeutunut pannuhuoneeseen ja jatkanut matkaa maanalaista käytävää Lasipalatsin alle. Käytävä oli noin 150 senttiä korkea ja runsaan metrin leveä. Käytävästä hän oli nousut lukitsemattomasta luukusta vaatetusliikkeeseen ja ottanut mukaansa vaatteita yhteensä lähes 300 000 markan edestä. Varas oli poistunut samaa reittiä, ja osa vaatteista oli matkalla pudonnut ahtaaseen käytävään. Pannuhuoneen kohdilla yövartija oli yllättänyt varkaan, jolloin tämä oli puukottanut vahdin kuoliaaksi ja paennut paikalta.
Tappaja tunsi Lasipalatsin ja sen käytävät hyvin, joten poliisi aavisteli, että hän saattaa olla töissä siellä. Eräs taksikuski kertoi poliisille, että hän oli ottanut aikaisin surmapäivän aamuna Simonkadulta kyytiinsä miehen, joka kantoi kahta matkalaukkua. Kuljettaja oli kyydittänyt miehen Harjutorille Kallioon, josta tämä kantoi matkalaukut erääseen porraskäytävään. Taksikuski ajoi pirssinsä lähimmälle taksitolpalle. Pian sama mies marssi matkalaukkujensa kanssa jälleen taksiin, ja tällä kertaa osoitteena oli Pengerkatu.
Poliisi selvitti, keitä asuu Harjutorin talossa, jonne mies oli ensin mennyt. Kävi ilmi, että talossa asui yksi Lasipalatsin lämmittäjistä. Hänet otettiin kiinni ja häntä kuulusteltiin monta kertaa, mutta lämmittäjä kiisti tietävänsä mitään Lasipalatsin rikoksesta. Myös lämmittäjän vaimoa kuulusteltiin, ja hän myönsi, että kyseisenä aamuna joku mies oli käynyt heidän luonaan matkalaukkuineen. Nainen ei tiennyt kuitenkaan miehestä juuri mitään. Hän tiesi vain, että mies tapailee jonkun talonmiehen vaimoa Paavalin kirkon läheisyydessä. Poliisi kuulusteli Vallilassa ihmisiä ja sai vinkin, että kuvauksia vastaava mies viettää usein aikaansa paikallisen suutarin liikkeessä. Kun poliisi meni suutariliikkeeseen, heidän yllätyksekseen mies istui siellä lattialla eikä tehnyt vastarintaa pidätettäessä.
Ryöstömurhaaja ja Harjutorilla asunut lämmittäjä olivat suunnitelleet keikan yhdessä. Yövartijan tappaminen ei kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan. Lämmittäjä tuomittiin vuosiksi vankeuteen, ja surman tehnyt mies sai elinkautisen.
Varastetut tavarat piilotettiin Pengerkadulla asuneen miehen luokse. Mies kielsi osallisuutensa rikokseen, eikä varastettua omaisuutta saatu takaisin, mutta hänkin sai pitkän vankeustuomion.